• Janne Vikman

PUUMERKKI PAPERISSA EI RIITÄ, KUN VALVOTAAN JULKISTEN VAROJEN KÄYTTÖÄ



Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) uskottavuus nousi otsikoihin kyseenalaisten kulujen myötä, mutta lopullisen pommin pudotti Iltalehden Jarno Liski pitkäperjantaina 2.4., kun hän uutisoi VTV:n tarkastusta tekevien työntekijöiden huolestuttavia kertomuksia yhtiön huonosta johtamiskulttuurista, varsinaisen tarkastustoiminnan supistamisesta ja jopa tarkastusraporttien muuntelusta tarkastuskohteen kannalta todellisuutta edullisemmaksi.


Asia ei ole vain viraston johdon vastuulla, vaan vastuuta on kannettava myös eduskunnan tarkastusvaliokunnassa, joka valvoo viraston toimintaa. Valiokunta ei ole reagoinut varsinaisen tarkastustoimintaan käytetyn ajan dramaattiseen laskuun, vaikka se näkyy vuosikertomuksista. Lauantaina 3.4. uutisoitiin, että VTV:n luottamusmiehen ja viraston johtavan tilintarkastajan Pasi Tervasmäen mukaan tarkastusvaliokunnalle on raportoitu viraston ongelmista, mutta niihin ei ole puututtu. Tämä asettaa kiusalliseen valoon tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan Outi Alanko-Kahiluodon, joka oli järkyttynyt uutisoiduista asioista.


Ongelman ydin on siinä, valvontaympäristön palaset eivät toteuta valvontatehtävää riittävällä tasolla. Puumerkki löytyy paperista, mutta mitä on puumerkin eteen tehty? Tilintarkastusalalla, jossa itse toimin, tarkastusten painotus siirtyy organisaatioiden valvontaympäristön arviointiin. Allekirjoitus paperissa ei riitä, vaan tarkastuksen kohde on konkreettiset toimenpiteet, joiden myötä allekirjoitus paperiin päätyy. Näiden toimien riittävyyden tarkastusvaliokunnan työssä voi kyseenalaistaa, kun varsinaiseen tarkastustoimintaan ohjattujen resurssien huolestuttava kehitys ja luottamusmiehen raportoimat ongelmat eivät ole johtaneet toimenpiteisiin.


Kun tilintarkastusalalla arvioidaan valvonnan toimivuutta, arvioidaan muun muassa näitä tekijöitä:

  • Onko valvonnan tavoite määritelty selkeästi?

  • Ovatko valvontatoimenpiteet sellaiset, että niillä aidosti ehkäistään tunnistettua riskiä?

  • Onko valvontaa suorittavalla taholla riittävä pätevyys suorittaa valvontatoimenpiteitä?

  • Onko valvontaa suorittavalla taholla käytössään oikea ja riittävä informaatio, jotta valvontatoimenpiteiden kautta päästään oikeaan johtopäätökseen?

  • Suoritetaanko valvontatoimenpiteitä systemaattisesti?

  • Mitä tehdään, jos valvontatoimenpiteiden myötä havaitaan asioita, jotka eivät ole kunnossa?

Vaikuttaa siltä, että useampi näistä arvioinnin kohteista ei menisi läpi, kun arvioidaan tarkastusvaliokunnan toimintaa. Tämä pitää laittaa kuntoon. Mielestäni pitäisi myös pohtia, onko neljän vuoden välein vaihtuva, kansanedustajista koostuva valiokunta paras mahdollinen toimielin arvioimaan valtiontalouden tarkastustoiminnan kokonaisuutta. Suurimmalle osalle jäsenistä valiokunnan jäsenyys on sivuosassa heidän poliittisessa toimessaan.


Janne Vikman

Tilintarkastuksen asiantuntija

Kokoomuksen kuntavaaliehdokas Helsingissä